Paluu nostalgiaan

with No Comments

Taas hurahti tunti pari. Ihan huomaamatta. Nostalgiaan nimittäin.

Lauantaina veljeni saa lakin päähänsä. Lakin, jonka itse sain vajaa kymmenen vuotta sitten. Lakin, jota olen kai kerran pitänyt silloin kymmenen vuotta sitten.

Viereisellä paikkakunnalla, Somerolla, oli juuri nostalgiaviikko. Pieni maaseutupaikkakunta juhlisti nostalgiaa, eikä vain yhden viikon ajan vaan pitemmällä teemalla useassa yhteydessä yhteistyöllä matkailun, elinkeinon ja yhteishengen nostamiseksi. (50 tapahtumaa!). Nostalgian juhlistaminen toi myös kuntamarkkinoinnin Suomen mestaruuskisoissa pronssia. Palkinto pokattiin lavalta tietenkin kellohameessa. Nostalgia viehättää. Kaivataan menneiden aikojen parhaisiin puoliin ja niiden juhlistamiseen.

Mediaa sivusilmällä seuranneena olen pohtinut, onko ay-liikkeellä menossa myös nostalgiakausi. Suomi kaipaisi kovasti työpaikkoja työttömille – niille työttömille, jotka ovat valmiita ottamaan ne vastaan. Kuka työttömiä edustaa näissä yhteiskuntasopimusneuvotteluissa? Kuka edustaa niitä pienyrittäjiä, jotka tarvitsisivat joustoa töiden tarjoamiselle? Nostalgisesti järjestäytyneet suuryritykset ja massiiviset työllisten ay-liikkeet neuvottelee. Demokratiassa yhteiskunta suojelee heikoimmassa asemassa olevaa; onko se ay-liike massiivisineen lakkoineen ja mielenosoituksineen – vai hiljaiset työttömät ja yksinäiset yrittäjät?

Säilytetään työpaikat.
Tukitaan reiät.
Laiva ei saa upota.

Tämä laiva ei uppoa eteenpäin soutavien työllisten määrästä, vaan työttömien kasautumisesta laivan ruumaan syömään muonavarastoa tyhjäksi ennen seuraavaa satamaa. Nyt kaivataan miehistön valitsemalta kapteenilta ja perämieheltä vaikeita päätöksiä. Onko M/S Suomi uusinta Titanicista?

Reima

Jaa kirjoitus

Leave a Reply